Psalmen 137
Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.
Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.
Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.
Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?
Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.
Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.
Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.
Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.
Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.